Lihaksisto on jo niin päin prinkkalaa että ranteet alkaa painua. Voihan kikkeliskokkelis ja skädädää. Asia, jonka kanssa olen tapellut koko Jyrkin pienen elämän ajan, ja jonka viime kesänä sain vihdoin kuntoon on nyt mennyt kuin tuhka tuuleen.
Reeniä reeniä siis.
Taitaa mennä tämän kesän näyttelytkin sitten aika löysin rantein (hehhe, tajusitteko?) että suurin tulostavoite on olla tulematta hylätyksi.
Kinnerongelma on vaihtunut toispuoleiseksi kinnerongelmaksi. Ymmärtäähän sen, kun lähes vuoden oikean puolen jalka on ollut hallitseva, että siinä on lihaksisto hieman vankempaa kuin tuossa onnettomassa kanankoivessa jota pitäisi jalaksi kutsua.
Ei minua ainakaan lenkillä naurata yhtää katsoa, kun jäbä painaa edessä ja vasen kinner heiluu miten sattuu, ja oikea on ihan täydellisessä asennossa.
Onneksi tuli kunnon hanget.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti