Voihan kikkurankäkkyrän luu.

Leikkaavalta lääkäriltä tuli tänään sähköposti, joka antoi toivoa, mutta vähän kyllä masensikin.

Hyvät uutiset on, että implantit ovat paikoillaan, luutuminen on sujunut odotetusti.

Huonot uutiset lainaan suoraan sähköpostista:

Tulehdus on todennäköisesti ontuman syynä.
Levittäjäkorin etureunassa on kapea röntgenharva alue, joka voi viitata siihen, että tulehdusta on luussa asti.

Nyt annetaan vielä toinen kuuri antibioottia ja katsotaan eteenpäin. Tulehdus ei ole paha ja on hoidettavissa. Onneksi.

Hyvää joulua!

Voivoivoivoi, ei ole ollut aikaa kirjoittaa, on ollut melkoista hässäkkää tämä kuukausi.

Parantuminen on sujunut tosi hyvin. Ontumista ei ole ollut, jalan käyttö on ollut hyvää eikä kipuja esiintynyt. Tikit poistettiin 7.12. Haava oli hieman vielä auki mutta lääkäri käski olla huolehtimatta. Piti putsata lenkkien jälkeen.
Sain vihdoinkin käydä pitkällä lenkillä JES! Ihanaa miten olinkaan sitä odottanut. Hihnakäyttäytymista vielä hieman hiottava mutta pitää ymmärtää, ukko ei ole nähnyt kunnolla ulkomaailmaa kuukauteen.

Kaikki meni hyvin, mutta noin kaksi viikkoa sitten suunta vaihtui päinvastaiseen.

Jalkaan tuli kummallinen ontuma ilman tapaturmaa tai muutakaan syytä. Se alkoi lievällä ontumisella sekä Jyrki kevensi jalkaa seisoessaan. Ontuminen alkoi pahentua asteittain. Ajatukset iskivät päähäni: Onko jokin irrallaan? Eikö jalka parantunut? Pitääkö amputoida?!
Huomasin jalassa, leikkaushaavan kohdalla märkivän ihottuman, jonka alueelta karvat olivat lähteneet pois. Jalassa oli haavauma, leikkaushaavan päässä. Aluksi alue oli euron kolikon kokoinen, ja paheni päivittäin. Ontuminen meni niin pahaksi, että Jyrki lopetti jalan käytön kokonaan. Kävellessä, ja seisoessa jalka roikkui vain ilmassa. Märkiminen oli todella runsasta. Yksi vanulappu oli vartissa aivan märkää täynnä.
Jotain oli pakko tehdä.
Eläinlekuri määräsi vahvimmat antibiootit ja kipulääkkeet maanantaina 19.12. Kuuri loppui tänään ja haava on lähes täysin parantunut. Jalan käyttö paranee päivä päivältä, vaikka se ei vielä ole yhtä hyvä kuin ennen tulehdusta.
Aloitin myös syöttämään ylläpitohoitosa SERAQUIN-nimistä nivelmalmistetta.

Jalan kontrolliröntgen otettiin 21.12 ja SUUREKSI HELPOTUKSEKSI luutuminen on tavoitteessa eikä mitään huomautettavaa ole. Kaksi pientä irtopalaa läytyy, ja alkavat joskus vaivaamaan jos vaivaavat. Nivelrikon mahdollisuus on olemassa, mutta ruokavalio ja liikunta pitää sen hyvin kurissa.
Kuvat otettiin Iisalmessa, ja laitoin ne Seinäjoelle vielä arvioitavaksi. Nettiin en niitä osannut laittaa :( kun arvot kuvissa olivat hieman huonot, ja skanneri ei kuvaa hyvänlaatuisena kopioinut.

Pahoittelen muutenkin kuvamateriaalin vähyyttä, mutta kameran akku sanoi poks, ja vielä en uutta saa.

Onnea päivänsankarille!

Meidän potilas täyttää hurjat 2 vuotta tänään! Itsehän juhlistan aihetta räkätaudilla, keukoputkentulehduksella ja kuumeella.

Toipuminen sujuu vieläkin hyvin. Jyrki on päästetty pois pikkuisesta huoneestaan talon tiloihin, mutta ulos pääsee vain valvonnassa. Liikkumista on lisätty ja kerran päivässä mennään n. 2 km lenkki. Liikunnan lisäys on hieman aiheuttanut pientä kipuilua, mikä on kyllä ollut vähän odotettavissa. Mutta särkylääkkeilla tästäkin päästään.

Lihasten häviämisen alkaa jo huomata, jaloista tullut ihan onnettomat rimpulat. Ymmärtäähän sen,. kun liikunnan määrä on vähentynyt yli puolella.

Virtaa löytyy ja lenkillä herra haluaa jo kovasti seurata ja ottaa perusasentoa! Ihanaa että se muistaa perusasioita melko hyvin, niin ei keväällä aloiteta ihan nollasta. Nyt odotetaan vain lumia, nii päästään vähän hankeen kahlaamaan, lääkärin suosituksesta tottakai! Kun täällä ei uintimahdollisuuksia liiemmin ole...

Iivanalle on iskenyt paha kennelyskä, ja toivotaan että vanha ukko siitä selviää. Toivotaan myös,että se ei tartu Jyrkiin, sillä polven paranteluun menee jo tosi paljon energiaa..

Kolmen viikon päästä kontrolliröntgen, sitä odotellessa! Ja lupaan pian kuvia! :)

Tikit pois!

Kaksi kaunista viikkoa on vierähtänyt Jyrkin polvileikkauksesta, ja tänään oli tikinpoiston aika!

Paraneminen on mennyt paremmun kuin hyvin *koputtelee puuta* ja jalka on jo hyvässä käytössä. Luonnetta löytyy jo paljon ja tylsistyminen alkaa jo vähän näkyä käyttäytymisessä, ja sen kanssa tullaan tekemään töitä nyt, kun saa käydä vähän pidemmillä lenkeillä kun tikit ei ole enää tiellä.

Haava on siisti, mutta hieman punoittaa. Tötterö on vielä tämän päivän päässä, sitten voi antaa jo olla ihan normaalisti.

Paino on tippunut kahdella kilolla ja syöty on hyvin, eli kaksi kiloa pelkkää lihasta on hävinnyt.

Houston, homma hanskassa!

Toipuminen on sujunut tosi hyvin! Kirjoitan tätä nyt (9.11.2011 klo 19.12) kun leikkauksesta on kulunut vain hieman yli vuorokausi. Jyrki antaa jo melko hyvin painoa jalalle ja alkaa olla jo hieman oma pirteä itsensä! Kovasti haluttaisi mennä vähän pihan ulkopuolelle tutkimaan, mutta nyt on täytynyt tyytyä vain omaan pihapiiriin. Aktivointilelut, niin uudet kuin vanhatkin, ovat saaneet kovasti kyytiä. Meno alkaa olla jo kovaa, itseasiassa niin kovaa että Jyrkin on pakko olla hihnassa liiallisten pupunloikkayritysten estämiseksi, ettei liukas nurmi vain vie jalkoja alta. Kaulurinkin kanssa on jo opittu toimimaan, eikä haavakaan enää ahdista! JES!

Ohhoh, (11.11.2011) Jyrkillä menee nyt ihan tosi lujaa. Polvesta on ilmeisesti laskenut turvotusnestettä hieman kintereeseen, mutta ei ainakaan tunnustellessa arista. Jos turvotus pysyy, niin pitää kai se käydä lekurilla punkteeraamassa. No, viikonlopun aikana saa jo alkaa kävelemään kerran päivässä korttelia ympäri, niin toivottavasti se kiihdyttää verenkiertoa ja turvotus laskee. Polvi ei enää ole turvoksissa :) Leikkihimokin olisi kova, ja aktivointipallo on ollut kovassa käytössä, piha tuntuu nyt olevan maailman ihmeellisin paikka, kun lintuja voisi tuijotella vaikka tuntikaupalla.

Pienistä asioistahan saa ja kuuluu iloita, niin iloitaan sitten. Jyrki teki ensimmäiset kakat kahteen päivään! Aloin jo huolestua että suoletko ne siellä laitto solmuun kun ei tahdo kakkinakkia tulla. Onneksi tuli, niin ei siitäkään tarvitse enää huolehtia.

Ihmiset! Kommentoikaa toki =)

D-Day ja ensimmäinen yö

HUHHUH! Ei kai tässä muuta voi sanoa. Eilen auto lähti

kohti Seinäjoen eläinlääkäriasemaa viittä vaille kuusi ja reissu kesti kaksitoista tuntia. Vähemmän tosin kuin olin odottanut.

Sää oli kuin morsian. Seinäjoelle asti. Pahaenteisesti tuli todella sumuista, että autosta näki parhaimmillaan 50 metriä eteensä. Jyrkiä ei tainnut pahemmin jännittää, vaan allekirjoittanut hoiti senkin homman aika mallikkaasti. Olon teki vaikeaksi juurikin se, että ei tiennyt mitä odottaa, kauanko menee, tuleeko ongelmia, miten Jyrki käyttäytyy.

Seinäjoen ELL-aseman aseman pihalla oli jo melkonen jännäkakka. Menin antamaan vastaanottoon esitietoja ja noin varttitunnin päästä eläinlääkäri Jarmo Rintasalo kutsui meidät sisään. Vähän aikaa hän kokeili polvea ja homma oli ilmeisesti sillä selvä, koska hän antoi kylmänviileästi rauhoittavan pistoksen reiteen ja lähti. Odotimme siinä että Jyrki nukahtaa ja että se pääsee leikkaukseen.

Sitten tuli vähän outo hetki.

Kun Jyrki oli täysin rahoittunut, isäni kysyi että mitenköhän ne meinaa saada tuon koiran tästä pois, sillä totutusti Iisalmessa ja Kuopiossa on kauhea miettiminen ja pohtiminen miten tuollainen jötkäle siirretään. Lääkäri ja hoitaja tulivat, nostivat koiran ylös ja sanoivat "voitte kolmen tunnin päästä tulla hakemaan koiran pois" sen kummempia puhumatta. En tiedä mitä olisi pitänyt ajatella, olihan tilanne melko jäätävä. Minulle tuli kuitenkin lopulta sellainen olo, että he varmasti tiesivät mitä tekivät ja homma hoituu ammattitaidolla, kun ei tapahtunut sellaista häseltämistä ja hosumista mihin täällä olen tottunut.

Kolme tuntia meno odottelussa, ja takaisin Jyrkipoikaa hakemaan. Sain leikkauskertomuksen ja lääkkeet mukaan ja hoito-ohjeet. Sitten tuli herra Antennipää täydellä tohinalla tutkimushuoneesta, vaikka jalka oli ajeltu ja täkäpäätä oli kaksi joitaja pitämässä ylhäällä. Saimme Jyrkin autoon suht. helposti ja sitten lähdimmekin kotia kohti.

Ensimmäistä kertaa kuulin Jyrkin vinkuvan ilmeisesti kivusta, mutta se rauhoittui nopeasti. Voi myös olla, että se kirosi tuota puikulaa päässään, joka oli jatkuvasti tiellä, eikä päästnyt tunnustelemaan sitä kovin kamalaa leikkaushaavaa. Kaksi isoa miestä ja yksi hieman heikompi tyttö oli siirtämässä hieman tokkuraista Jyrkiä omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Kova oli jano ja nälkä, ja se pienenpieni määrä nappuloita minkä Jyrkille illalla syötin, oli salamannopeasti kadonnut mahaan. Totuttelu siihen, että mites tätä kauluria ajetaan ja kuinka tämän jalan kanssa ollaan kesti vähän oman aikansa mutta tekemällä tottuu, niinhän se menee.

Illalla mentiin nopeasti unosille särkylääkkeitten jälkeen.

Yö meni tosi hyvin, itse nukuin neljä tuntia (nukun samassa huoneessa, missä jyrkiä nyt pidetään) ja Jyrki vastaavasti kuusi. Kolmen aikaan yöllä tuli hirmuinen hätä ja pitihän minut herättää hellästi tassulla raapinalla ja lopuksi kun ei se pirulainen meinannut millään herätä, ainoa ratkaisu on tökkäistä kaulurinreunalla silmään. Heräsin ja Jyrki jäi leppoisasti sänkyni viereen makaamaan mutta kiusasi minua siihen asti tassullaan kunnes otin siitä kiinni ja pidin Jyrkiä "kädestä". Olo oli varmasti turvallinen, kun uni tuli heti.

Lopullisena diagnoosina oli siis eturistisiteen täydellinen katkeaminen. Peni helpotuksen huokaus tuli siinä vaiheessa, kun sain selville että nivelrikon aste ei ilmeisesti olekaan niin vakava kun minulle alussa kerrottiin. Nivelvalmisteiden ja muun ennaltaehkäisevän hoidon tukemana suurta vahinkoa ei pääse edes tapahtumaan, jos parantuminen sujuu hyvin.

Lisää turinoita kun kotihoitajan roolista ehdin. Tikkien poisto 14pv:n päästä ja kontrollirontgen 6vk:n päästä. Niitä odotellessa!

Jännäpuhetta ja alkupaniikki

Viikko leikkuupäivään! Okei, tällä hetkellä olisimme jo ajamassa kotiin päin Jyrki anestesiapöllyissä ja jalka joulupaketissa. Luin jostain että leikkaus kestää 8 tuntia... Ompahan ainakin aikaa tutustua Seinäjoen elämään tai vastaavasti kävellä ympyrää puolipaniikissa. No, uskon että kaikki menee hyvin.

Ongelmahan on nyt seuraavanlainen: Miten ihmeessä saan tuon sähköjäniksen pysymään edes hieman paikallaan sen 10 päivää kun tikit saa pois, puhumattakaan monesta viikosta. Tällä hetkellä jalka on selvästi hiukan pipi, kun paino on oikealla puolella mutta riehuminen ja leikinhalu ei ole kadonnut minnekkään. Minkäänlaisia vingahduksia tai ulisemisia "Mamma nyt sattuu!!" ei ole kyllä näkynyt. Kummasti erilaiset piruetit, pupunloikat ja Iivanan yli hyppimiset onnistuu.... Uskomaton kipukynnys tuolla koiralla.

Ratkaisuna olen pohtinut aktvointileluja (maksaa rahaa joten ei hyvä) sillä nykyinen aktivointipallo on Jyrkille jo niin helppo nakki, että se on tyhjä alle viidessä minuutissa, ja kyllä, minä kellotin kerran. Ainoa mahdollisuus on siis kaikkien mahdollisten ja mahdottomien temppujen opettelu, joihin ei tarvita jalkatyötä.

On siis nyt teidän (nyt jo viiden!!) lukijan aika ehdottaa näppäriä temppuja, joilla saan koiran aivot niin väsyksiin ettei pienten pähkinäaivojen typerät ehdotukset jalkojen liikehdintään, seinien pureksimiseen, sohvatyynyjen brutaaliin murhaamiseen tai mamman suosikkinahkakenkien tuunaamiseen löydä perille vaan väsyvät matkalle. Temppujen täytyy olla mahdollisimman vähän takajalkojen työtä vaativia (eli tanssiminen kahdella jalalla vastapäivään ei tule kysymykseen..)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Esipuhe

Tämä blogi kertoo 2-vuotiaan leonberginkoira Jyrkin TTA-menetelmällä tehdystä polvileikkauksesta ja siitä toipumisesta. Halusin aloittaa blogin kirjoittamisen itseni ja teidän lukijoiden vuoksi.

Kun aloin etsimään polvileikkausvaihtoehtoja, menetelmia oli enemmän kun kuusessa havuja. Lopulta menetelmäksi suositeltiin TTA:ta, joten aloin etsiä internetistä muiden koirien leikkaustarinoita ja heidän matkaansa kohti parempaa polvea. Kuitenkin tällaisia oli vaikea löytää, etenkään suurten koirien kohdalla, ja minulle tuli ajatus että voisin auttaa ehkä teitä joilla on vastaavanlainen operaatio edessä ja haluatte tietää mitä se vaatii omistajalta ja koiralta, millaista on paraneminen ja millainen tilanne on 16 viikon päästä ja siitä eteenpäin.

Myös muut asiasta kiinnostuneet ovat enemmän kun haluttuja lukijoita! :)

Jyrki, eli kauniimmin Kinglord's Mr. Rhapsody on siis päiväkirjan päätähti ja leikkauspotilas. Eturistisidevanna on alustavasti tullu jo vuosi sitten, mutta alkoi muutama viikko sitten oireilemaan metsässä, kun leikki toisen koiran kanssa. Tästä alkoi piinallinen, vaikea ja ikuisuudelta tuntuva jakso kohti helpotusta

Polvessa on todettu eturistisiteen ruptuura ja nivelrikkoa (johtuen vuoden takaisesta vammasta).
Iisalmessa ei ollut halukkuutta leikata, suositeltiin Kuopiota.
Kuopio ei halunnut leikata siirteellä (ja tiesin tämän itsekkin, että siirre ei ole näin isolle, raskaalle ja aktiiviselle koiralle ollenkaan hyvä vaihtoehto) ja Kuopiosta kehotettiin soittamaan Seinäjoelle, jossa leikataan TTA- menetelmällä.
Seinäjoen eläinklinikalta vastattiin myöntävästi, leikkausaika 9.11.2011 klo.10.30!

Kirjoitan niin paljon kun voin, kuvien ja syvimpien tuntojen kera. Kommentoida saa ja pitää!
OSA KUVISTA EI VÄLTTÄMÄTTÄ SOVELLU HEIKKOVATSAISILLE!